Viikonloppu on ollut täynnä kohtaamisia ja jälleennäkemisen iloa. Opiskelijan arki vaihtui perhevapaaksi. En muista, milloin olisin ollut yhtä iloinen kokonaisesta päivästä poikieni kanssa. Oman miehen seurassa oli myös ihana olla. Tänään kohtasin todellakin pitkästä aikaa syntisyyteni yksityisessä ripissä, sain keskustella ja rukoilla pastorin kanssa ja kuulla ihanat, vapauttavat sanat. Jumalanpalveluksessa ja ehtoollispöydässä kohtasin Vapahtajani ja rakkaat uskonsisareni ja -veljeni. Sain lähteä iloiten kohti uutta viikkoa. Matkalla Jyväskylän opiskelijakämpille kohtasin monta sympaattista matkakumppania, kotipihan kuusen alla suloisen siilinkin. Äsken lievitin Sanan ja seurakuntalaisten ikävää viime sunnuntaina Siitamassa pidetyllä saarnalla . Yllätyksekseni kohtasin siinäkin juuri niitä kysymyksiä omasta heikkoudestani, joita olin viikon aikana pohtinut. Kynttilänvalossa rukoilen anteeksiantoa, kiitän armosta ja kaikista Jumalan lahjoista ja siunaan lähellä ja kaukana olevia seurakuntalaisia. Samalla kaipaan sitä, että kerran saamme kohdata Herramme ja toisemme ilman kiirettä ja hyvästejä.
Siunatkoon meitä jokaista kaikkivaltias ja armollinen Jumala.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti