Matkalla uuteen viikkoon

Helsingin rautatieaseman seutu täyttyy uusista rakennuksista. Junan ikkunasta niitä katsellessani mietin äsken päättynyttä jumalanpalvelusta. Saarnassa puhuttiin siitä, että kristityn elämä on kuin telttaretki, jonka jälkeen päästään kauan kaivattuun pysyvään kotiin. Mieleeni jäi vahvasti myös opetus siitä, kuinka Jumala toimii jo tässä elämässä. Kun Hän evankeliumissaan julistaa meidät syntiset vanhurskaiksi, se ei tapahdu vain taivaassa, vaan täällä, meidän keskellämme ja sydämessämme. Hän tekee meidät alusta alkaen uusiksi. ”Katso, uudeksi minä teen kaikki.” (Ilm. 21:5) Rakennustyömaan nostureita katsellessani tulin ajatelleeksi, että Jumala ei kuitenkaan tee meistä staattisia ja paikallaan pysyviä, vuodesta toiseen samanlaisena säilyväksi tarkoitettuja rakennuksia. Meitä kyllä kutsutaan Jumalan temppeliksi, jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän luo meidät eläväksi temppeliksi, joka on tarkoitettu rakentumaan jatkuvasti, sekä yksilöinä että seurakuntana. Sanotaanhan, että emme tule tässä elämässä koskaan valmiiksi. Jäämme aina keskeneräisiksi, Jumalalla on aina työmaata meissä. Omilla synneillämme ja epäuskollamme hakkaamme maahan niitä seiniä, joita Jumala on rakentanut. Tarvitsemme Kristusta armahtamaan meitä, estämään tuhotöiden tekemistä ja rakentamaan väsymättä uutta. Samalla saamme luottaa siihen, ettei Hän hylkää meitä. Jumala ei jätä ”raudoituksiamme” ruostumaan sateeseen eikä ”betonipilareitamme” ilman suojaa. Hän levittää telttamajansa yllemme ja puhaltaa Pyhällä Hengellään meihin uutta vauhtia. Hän elää meissä ja me uskossa Häneen. ”Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme.” (Ap. t. 17:28) Hän on meidän rakas Eläväksitekijämme ja uudistajamme.

Siihen asti kunnes kaikki entinen on mennyt (Ilm. 21: 4), synnyttäköön Jeesus meissä uutta elämää yhä uudelleen.